Julkaistu 23.2.2026 | Kirjoittaja Kallio Vesa

Elämää ennallistamisen sijaan

Itäinen Suomi on pitkään jäänyt aluekehittämisessä muusta maasta jälkeen. Eteläisestä ja läntisestä Suomesta on tullut kehityksen veturi, mikä on johtanut kansallisten voimavarojen suuntaamiseen näille alueille.

Viime vuosina on ollut nähtävissä aluepolitiikassa, jota ei saisi aluepolitiikaksi kuulemma kutsua, selvä muutos.

Aiemmin aluepolitiikalla tuettiin heikomman kehityksen alueita, jotta koko Suomi pysyisi kehityksessä mukana. Nyt tehdään aluepolitiikkaa, jossa valtio siirtää resursseja tukemaan alueita, joilla menee muutenkin muuta maata paremmin – raha menee rahan luo.

Esimerkkejä tämän päivän aluepolitiikasta ovat Rantaradan eli paljon puhutun Turun tunnin junan rakentaminen, Fazerin makeistehtaan verojärjestelyt Lahdessa ja ylipäätään valtion keskittyminen kasvukeskusten ja -maakuntien kehittämiseen.

Esimerkkinä tästä voidaan pitää myös saavutettavuuden määrittäminen koskemaan vain infraketjujen toista päätä – vientisatamia ja suuria kaupunkeja.

Saavutettavuus ei kuitenkaan toteudu, mikäli tavarat ja ihmiset eivät pääse täältä toisesta päästä liikkeelle – vientiteollisuus alkaa metsäautotien päästä.

Ja edelleen samaa aluepoliittista siirtymää edustavat puhelinyhteydet, joissa toisessa päässä eli mm. täällä itäisessä Suomessa et pysty soittamaan, saati vastaamaan, kun yhteydet eivät pelaa. Markkinat eivät tätä hoida, se on tullut kaikille selväksi, tarvitaan valtion puuttumista asiaan.

Tämän päivän aluepolitiikkaa on, että valtion tukea annetaan vauhdittamaan jo valmiiksi paremmassa vauhdissa olevaa kehitystä. Näin on käynyt myös meidän Itä-Suomen ansiosta Suomeen tuleville aluekehitysrahoille, joita siirretään enenevässä määrin länteen ja etelään.

Ja tämä aluepolitiikan linja näyttää olevan hallituksella myös neuvotteluissa tulevasta EU-ohjelmakaudesta. Näin ei voi kuitenkaan jatkua eikä tapahtua, meille kuuluu se, mikä meidän ansiostamme Suomeen tulee.

Alueemme elämisen, asumisen ja yrittämisen edellytyksistä pitää huolehtia yhdessä alueen omin sekä valtion ja EU:n voimavaroin. Itäisen Suomen elinvoima on koko Suomen turvallisuuskysymys. 

EU-politiikan osalta tulee huolehtia, että Itä- ja Pohjois-Suomi säilyttävät EU- ja muissa tuissa harvaan asutun alueen asemansa. Viime kädessä vastuu Suomen puolen pitämisestä on hallituksella, mutta meidän kaikkien tulee sekä tukea hallitusta että vaatia siltä tämän asian hoitamista koko Suomen etu huomioiden.

Seuraavan ohjelmakauden rahoitukseen tulee saada erillisrahoitusta rajamaakuntien tukemiseen (vrt. Brexit). Tukialueena ei voi olla koko Suomi. Ei voi olla niin, että meidän avullamme Suomi saa rahaa, mutta se raha käytetään lännessä ja etelässä.

Itäinen Suomi tarvitsee aktiivista toimintaa, ei passivointia. Elävä itäraja on kannatettavampi tavoite kuin ennallistettu itäraja, jollaista on esitetty niin hallituksen kuin Vihreiden suunnalta.

Tämä kaikki pätee osaltaan myös Mikkeliin. Olemme osa itäistä Suomea ja yhdessä yhtenäisen viestin kanssa valtion suuntaan meillä voi olla mahdollisuutta saada äänemme kuuluviin.

Vesa Kallio

kansanedustaja

kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja